Uutena radikaalina kokeiluna otamme ensisijaisesti lineaariset differenssiyhtälöt ja vasta sen jälkeen differentiaaliyhtälöt. Etuna klassiseen tapaan, jossa edetään päinvastaisessa järjestyksessä, on mm. se, että syvälliset olemassaolo- ja yksikäistteisyyslauseet muuttuvat miltei triviaaleiksi, jolloin on helpompi keskittyä nauttimaan lineaarialgebran tarjoamista välineistä ja ajatusmaailmasta. Viimeksimainittu taas on täsmälleen sama niin "digitaalisella" kuin "analogisellakin" puolella.
Lisäksi tämä puolustanee hyvin paikkaansa digitaalisiin ilmiöihin suuntautuvia tietotekniikkaopiskelijoita ajatellen.
Erinomaisesti tarkoitusperiimme soveltuva kirja on [LAY]
Kts. tästä
Lisänä toki KRE ja erinäiset muut.
Aika monessa V2-palautteessa mainittiin toive yhdestä oppikirjasta. Valitettavasti näinkin laajaa kurssia varten sellaista ei ole . Eräänä tavoitteena voitaisiin pitää myös kykyä ja halua tarttua ja tutustua eri kirjoihin, joissa voi olla erilainen tyyli ja notaatio.